Talven johtajaretki 2025

Johtajaretki pidettiin helmikuussa Louhi-kämpällä Nuuksiossa.

Kämpälle löytäminen tuotti hieman vaikeuksia, sillä emme meinanneet löytää luvattua kuuden auton parkkipaikkaa. Lopulta Liljan, Ennin ja minun täytyi jättää auto tien varteen ja lähteä jalkaisin etsimään kämppää. Sen löytäminen ei ollut vaikeaa ja kyllä se parkkipaikkakin lopulta löytyi. Olimme pimeässä ajaneet sen ohi kun siinä ei ollut tarpeeksi selkeää kylttiä.

Retkenjohtajat Lampi ja Lappi olivat jo kämpällä. Pian Daniel, Kivi ja Matias saapuivat kololta tuotujen tavaroiden kanssa.

Seuraavaksi levitimme laverille patjat ja ryhdyimme jonkin verran pohtimaan nukkumapaikkoja. Daniel varasi prinsessasängyn ylhäältä ja Matias otti toisen yläsängyn.

Ennillä oli jäänyt liikkatunti päälle, joten seuraavaksi harjoittelimme pariakrobatiaa.

Lilja oli häipynyt lämmittämään saunaa ja Lampi ja Lappi puuhailivat keittiössä meille lämppäreitä. Lämppäreissä oli kuitenkin liian laajat täytevalikoimat ja kaikilla oli eri mielipiteitä omien lämppäriensä täytteistä, joten lopulta kaikki saivat itse tilata kolme valitsemillaan täytteillä.

Tehtiin joulutorttuja. Samalla testattiin, että mansikkahillo ei ole paistonkestävää ja että on ihan syynsä, miksi joulutortuissa käytetään paistonkestävää hilloa.

Sohvelikin saapui paikalle ja jossain kohtaa iltaa lähdettiin saunaan.

Varttia vaille yhdeksältä oli herätys ja vartti aikaa lipunnostoon. Sinne asti selvisivät kuitenkin vain Lilja, Daniel, Enni, Lappi ja minä.

Seuraavaksi oli aamupala. Muut olivat jo nousseet ja syöneet, mutta Kivi makasi yhä makuupussissaan, joten totesimme, että asialle pitäisi tehdä jotain. Niinpä Daniel ja Enni kantoivat Kiven makuupussissaan ulos terassille makaamaan. Sekään ei kuitenkaan auttanut, joten lopulta minun, Ennin ja Lammen piti käydä ryöstämässä Kiven makuupussi, jolloin tämä lopulta pääsi ylös.

Lampi ja Lappi lähtivät viemään yösuunnistuksen rasteja. Meidän käskettiin viihdyttää itseämme vaikka pelaamalla präidistä tai muita pihapelejä. Meitä oli kuitenkin sen verran vähän, että präidis ei kuulostanut hirveän järkevältä.

Lilja lähti tekemään puita ja kutsui kaikki muut halkotalkoisiin. Daniel, Enni, Sohveli ja minä lähdimme mukaan. Seuraavat kaksi ja puoli tuntia sahasimme ja hakkasimme puita. Se oli hauskaa, mutta rankkaa puuhaa. 

Retkenjohtajat saapuivat ja ryhtyivät tekemään meille lounaaksi spagettia ja tonnikalakastiketta. Pian oli lounasaika ja ruoka oli tosi hyvää, varsinkin kun olimme nälkäsiä halko-operaation jäljiltä.

Iltapäiväohjelma alkoi suunnilleen tunnin aikataulusta jäljessä. Siinä oli kolmen rastin rastikierto. Yhdellä rastilla oli filosofisten lauseiden pohtimista, toisella rastilla tehtiin trangialla popcornia ja kolmannella rastilla päästiin arvailemaan toisten johtajien lapsuuskuvia ja -tarinoita.

Etsivä-Juntti (jolla ei ole mitään tekemistä toisen retkenjohtajan (Lapin) kanssa) ja Lampi olivat valmistelleet saunaan pakohuoneen ja ensimmäinen puolikas eli Daniel, Kivi, Sohveli ja minä menimme pakohuoneeseen. Se alkoi pimeästä saunasta, jossa meille selvisi, että Juntti oli vangittu saunan parvelle, ja tehtävänämme oli vapauttaa hänet, joskin meidät oli lukittu saunaan. Selvisimme ulos hyvin järjestetystä pakohuoneesta.

Päästessämme sisälle kämppään, Puro oli tullut, tortillat olivat valmiina ja jn alkamassa.

Jn:n jälkeen Enni, Lilja ja Puro lähtivät pakohuoneeseen. Matias oli tullut kipeäksi, joten hän vain makasi makuupussissaan odottamassa kyytiä kotiin.

Kun pakohuone oli selvitytty, oli aika lähteä yösuunnistamaan. Sinne olivat tosin lähdössä vain Daniel, Enni ja minä. Minä ja Enni olimme lähdössä kahdestaan ja Daniel sanoi lähtevänsä peräämme suunnilleen tuntia myöhemmin. 

Niinpä puoli kymmenen jälkeen minä ja Enni lähdimme suunnistamaan ja Daniel lähti hakemaan kotoa unohtamaansa partiopaitaa, koska Danielille oli sanottu, että sitä tarvittaisiin, koska Liljalle myönnettäisiin ansiomerkki. Partiopaita piti siis hakea Liljan tietämättä. 

Jo 1-rastin löytäminen tuotti meille suuria ongelmia, vaikka se oli kämpän pihassa. Olimme tosin ihan varmoja, että se oli merkattu karttaan väärin kun vihdoin löysimme sen.

Seuraavaksi oli aika lähteä pimeään metsään vähän kauemmas etsimään rastia 2. Polku, jota kuljimme meinasi jatkuvasti kadota ja moneen kertaan tarvittiin otsalampun kirkasta valoa, ennenkuin taas hahmotimme, missä polku meni.

Suunnilleen rastin 2 tietämillä metsästä kuului epämääräisiä ihmisten ääniä, joten emme uskaltaneet lähteä metsään etsimään sitä, varsinkin kun sen luona ei ollut yhtään mitään maamerkkejä.

Kävelimme siis polkua eteenpäin ja päätimme löytää rastin 3. Se löytyikin helposti – tosin se saattoi olla osittain sattumaa. Jonkin aikaa pidimme siellä karkkitaukoa ja ihailimme maisemia.

Seuraavaksi oli edessä oli paluumatka, koska kello oli jo paljon ja halusimme saunaan ja siitä kohtaa oli melko lyhyt matka takaisin kämpälle, joten lähdimme suunnistamaan tietä kohti – linnuntietä pitkin.

Saavuimme kämpälle puolenyön aikaan ja Puro, Lampi, Lappi, Kivi, Sohveli, Enni ja minä lähdimme saunaan.

Saunomisemme aikana Daniel tuli takaisin ja oli hakenut loput rastit metsästä pois.

Sunnuntaiaamuna herätys oli yhdeksältä ja 9.15 kaikki olivat päässeet lipunnostoon. Lipunnoston jälkeen Liljalle ja Danielille myönnettiin Päpan pronssiset ansiomitalit. Heille pidettiin hienot puheet, eikä kumpikaan ollut osannut aavistaa asiaa, joten yllätys onnistui mainiosti. Lilja myös ällistyi kuullessaan Danielin salaisesta ja täysin huomaamattomasta partiopaitareissusta.

Seuraavaksi oli vuorossa se tylsä osuus eli pakkaus ja siivous, mutta sekin saatiin hoidettua yhdessä ja sitten olikin jo aika lähteä kotiin.

~Alinda