Historia

Perustaminen

Kun ensimmäisiä taloja alettiin rakentaa Karakallioon, tuli partiotoiminta mukana.

Kara-Karhut laskee historiansa vuoteen 1964, kun partiopoikavartio Felix Concolor alkoi kokoontua eräässä Suohaukantiellä sijaitsevassa autotallissa. Tämä vartio kuului tällöin Vaaran Vaeltajiin. Sana partiosta kiiri tuoreiden karakalliolaisten korviin ja muodostui Karakallion osasto, johon vuoden 1968 syksyllä kuului kolme vartiota: Orava, Ilves ja Kotka. Myös nuoremmat Kara-Karhut, kolkat, aloittivat tällöin toimintansa.

Vuoden 1969 keväällä ilmestyi ensimmäistä kertaa Lippis, Tsolabmaa edeltänyt lippukuntalehti ja vartionjohtajat pyöräretkeilivät Ahvenanmaalla. Monipuolisesta toiminnasta huolimatta Kara-Karhujen jäsenistö oli keskimääräisesti nuorta ja lippukunnalle tarvittiin johtaja. Ongelma ratkesi vuoden 1969 kesällä, kun lippukunnan ensimmäiseltä omalta kesäleiriltä löydettiin Veijo ”Allu” Sundqvist lippukunnanjohtajaksi.

Syksyllä saatiin käyttöön oma kolo ja 10.11.1969 Kara-Karhut hyväksyttiin itsenäisenä lippukuntana Suomen Partiopoikajärjestöön. Vuoden 1970 aikana Kara-Karhuille naulattiin ja vihittiin käyttöön oma lippu.

Vuonna 1972 Suomen Partiopoikajärjestö ja Suomen Partiotyttöjärjestö yhdistyivät nykyiseksi Suomen Partiolaiset ry:ksi. Tällöin Vaeltajasiskot liittyi Vaaran Vaeltajiin ja sen Karakallion osasto Kara-Karhuihin. Tällöin lippukunnan jäsenmäärä oli enimmillään 160. Lippis lakkasi ilmestymästä ja tuli takasin kolmen vuoden päästä uudella nimellä: Tsolabma. Tsolabma on ”lapin kieltä” ja tarkoittaa solmua, joka yhdistää vaan ei kiristä.

Erätoiminta

1970-luvulla, poliittisesti aktiivisella ajalla, partio, jossa oli tiukat suoritukset ja univormut, ei ollut muodikasta. Tämän takia partio-ohjelmaa alettiin uudistaa, mutta osa lippukunnista lähti vastarintaan. Tämä ns. ”ruskea linja” alkoi levitä Turun suunnalta myös pääkaupunkiseudulle ja pian Kara-Karhut liittyi mukaan. Vuosien päästä Suomen Partiolaiset teki kompromissin, jonka seurauksena partio-ohjelmaa muutettiin ruskean ohjelman suuntaan. Kara-Karhut eivät kuitenkaan tyytyneet tähän, vaan jatkoivat Eräohjelman käyttöä.

Ruskean linjan partioinnilla tarkoitetaan alkuperäistä badenpowellilaista toimintaa yhdistettynä suomalaiseen eräkulttuuriin.

Vuonna 1986 perustettiin Kara-Karhujen voimin Viherlaaksoon uusi lippukunta, joka sai nimekseen Viherlaakson Peurat. Muutaman vuoden päästä, 1989, perustettiin Kara-Karhujen, Viherlaakson Peurojen ja Pitkärven Vaeltajien yhteinen lippukuntaryhmittymä, Järvi-Espoon Eräpartiolaiset ry eli Järeä.

Vuonna 1990 Kar-Ka ja Vipe järjestivät piirinmestaruuskisat ja 1992 Kar-Ka järjesti Espoon Eräpunasen eli Espoon Punanen kilpailun eräteemalla. Samana syksynä järjestettiin myös ensimmäistä kertaa jo perinteeksi muodostunut lippukuntaretki Karhunkaato. Vuonna 1996 perustettiin Kilon osasto, sillä suuri osa lippukunnan väestöstä oli kilolaisia. Viiden vuoden kuluttua, 2001, Kilon osastosta tuli oma lippukuntansa, Kilon Kipinät.

Tänä päivänä teemme edelleen yhteistyötä Kilon Kipinöiden ja Viherlaakson Peurojen, sekä muun Järeän kanssa. Toiminnassa näkyy eräpainoitteisuus yhdistettynä nykypartioon. Perinteisiä tapahtumia ovat syksyinen Karhunkaato, Karhunpalvelus-kisa, osastoretket kämpillä sekä vartioiden retket luontoon. Kara-Karhuissa nuorimmista käytetään edelleen perinteistä kolkka-nimeä sudenpentujen sijaan ja seikkailijat sekä tarpojat yhdistyvät vartiolaisiksi.